Meripihkan hiominen


Meripihkaa voi hioa kuten muitakin kiviä. Vettä on käytettävä paljon, tavallista enemmän, ettei se kuumene ja sula.

Viimeisen kiillotuksen tein ihan tavallisella tinatuhkalla tai aluminioksidilla , mitä sattui purkissa olemaan, ja huopalaikalla. Ja paljon vettä, tosi märkä laikka. Huovan karvoja paloi pintaan kiinni heti jos laikka kuivui.
Ehkä paras olisi ceriumoksidi (jota minulla ei silloin ollut kaapissa), jota suositellaan myös opaalille; ceriumoksidi ei ole niin kovaa kuin tina- tai aluminioksidi. Olin kuullut, että tinatuhka ym. oksidit eivät sovi lainkaan meripihkan kiillotukseen. Joten aluksi kokeilin hammastahnaa, mutta turhaan, sillä en saanut kunnon tulosta.

Lapidary Journal -lehden numerossa elokuu 1999 on artikkeli meripihkan kiillottamisesta. Aartikkelissa suositellaan Brasso-merkkistä messingin kiillotusainetta ja pehmeää kangasta. Nettilähteiden mukaan Brasso sisältää alkoholia 3-5%, ammoniakkia 5-10%, oksaalihappoa 0-3%, ja piidioksidijauhetta. Suurin piirtein samoja aineita sisältävät muutkin messingin ja kuparin kiillotusaineet.
Brasso-kiillotusainetta kehutaan hyväksi myös narmujen poistamiseen muovin pinnalta (kuten CD- ja DVD-levyjen, näyttöjen, ja kellotaulujen pinnoilta.)
Itse en ole messingin kiillotusainetta kokeillut meripihkaan; aion kyllä kokeilla.

Meripihkan kaivertaminen:
Meripihkan kaiverrukseen eivät timanttiterät sovi. Pinta kuumenee ja terä tukkeutuu hetkessä. Parempi on käyttää kovametalliteriä joita käytetään puunkaiverrukseen. Hyviä ovat myös hammaslääkärin kovametalliterät.

Meripihka murtuu helposti. Pienet, terävät ja ohuet reunat eivät ota onnistuakseen. Paremmin sopivat sileähköt, pyöreät muodot, ja yksityiskohdat urien ja syvennyksien avulla.

Tämä on minun vähäinen kokemukseni, olen tehnyt vain muutaman kaiverrustyön meripihkasta.

Teksti Eva Jarne