Näkeminen ja näkyminen


Teksti Jukka Voijola

Olen tähän vinkkiin kerännyt  lähinnä Cabochon-hiontaa nopeuttavia ja helpottavia menetelmiä.

Korukivien hionta on helppoa. On ihanaa istahtaa pikku hiontakoneemme ääreen hiomaan, aika kuluu kuin siivillä. Kun koru on valmis muidenkin ihailtavaksi, kuulee usein kysymyksen: -Kuinka paljon sen tekemiseen meni aikaa? No sillähän ei ole suurta merkitystä, yksi tai kaksi iltaa. Kuitenkin hionta-aikaa voi merkittävästi supistaa samalla kun työn laatuakin saadaan parempaan hallintaan ja kaikki on edelleen ihanaa.

Hionnassa oleellista on, että kaiken aikaa tekijä näkee mitä tekee ja minkälaista jälkeä tulee. Tämä avaa mahdollisuudet hyvän laadun aikaansaamiseen ja turhan umpimähkäisen työn vähentämiseen.

HIONTATÖISSÄ KÄYTETYT TYÖKONEET

Aluksi on kerrottava mitä koneita olen käyttänyt. Täysin vastaavia välineitä ei liene monenkaan käytössä ja oman työn yhteydessä on työmenetelmiä vastaavasti sovellettava.

Karkeassa muotoilussa olen käyttänyt timanttitahkoa d= 20 cm (kuva1). Hienohiontaa on suoritettu (kuvan 2) timanttinauhakoneella. Sahaamisessa olen käyttänyt d= 30 cm timanttisahaa (kuva 3).

Kuva 1

Kuva 2

 

Valittu kivimateriaali on valkoinen kiinteärakenteinen marmori, josta oli nopea muotoilla tarvittavia mallikiviä. Marmoria voi vielä viimeistellä mesh 400 ”karkeudella”

VALAISTUS

Vaikka SJHY:n hiomossa on omat (12 V) valaisimet joka koneelle, ei niitä kuitenkaan aina huomata tehokkaasti käyttää hyväksi. Jotta hioja kaiken aikaa näkisi mitä kohtaa kivessä on hiomassa, pitää kiven ja hiontalaikan kosketus-kohtaan olla suunnattuna hyvä valo. Erityisesti tämä on tarpeen yksittäistä hiontavirhettä korjattaessa. Virheellisen paikan voi myös merkitä ensin tussilla helpottamaan paikantamista.

KIVIPALAN SAHAAMINEN

Kiviliuskan vahingossa vinoksi sahaaminen aikaansaa jatkossa turhia harmeja, joten sahaamisessa on syytä olla tarkkana. Aluksi on huomattava että ”kivisaha” ei ole mikään sirkkeli vaikka sahasta lähteekin kova ääni. Käytännössä sahanterä on ihan ohut tahko, sitä ei siis ole syytä pelätä. Sahan terän sädettä suurempia kiviä ei ole syytä sahata, vaan ensin kivi on murskattava moskalla ja taltalla sopivan kokoiseksi. Kivipalaa on aina pidettävä tiukasti kiinni sahaustasoa vasten ja palan on myös istuttava vakaasti tasolla (ainakin kolmen pisteen varassa). Liuskan aikaansaamiseksi on kivipala ensin sahattava halki, sitten terä asetetaan etukäteen merkitylle liuskan paksuutta osoittavalle sahauskohdalle. Sahaussuunta asetetaan terän suuntaiseksi esimerkiksi viivoitinta apuna käyttäen. Kun kivipalasta sitten aletaan liuskaa sahata, peukalot asetetaan sille linjalle, jossa sahanterä tulee lopussa kivestä ulos ja niin, että peukalon kynnet tulisivat samalla hiottua, ellei sitten peukaloita loppuvaiheessa hieman siirrä. Ensimmäisen terän ja kiven kosketuksen tulee olla hyvin kevyt niin, että terä tekee vain pienen lähtökolon. Silloin terä ei enää väänny, kun varsinainen sahaus aloitetaan.

SAHAUS

 

Kuva 3 Sahaussuunnan tarkistaminen

Sahaajan nenän, peukaloiden välikohdan ja terän on oltava samassa linjassa, jotta sahauksen suuntaus pysyisi oikeana. Muut sormet eivät saa työntää (vääntää) kiveä, ne voisivat olla jopa kokonaan kivestä irti ja kämmensivut voivat rauhallisesti levätä sahaustasolla. Näin sahan terä kulkee juuri siihen suuntaan kuin tasapaksun liuskan sahaus vaatii. (Huomaa sahan roiskesuojan alta pilkistävä liuska muovipiikkistä kynnysmattoa – se estää terästä lentävän veden sumuuntumisen roiskesuojaa vasten.

Sahattaessa on kiveä painettava tarpeeksi kovaa terää vasten. Oikean sahauspaineen saa selville, kun lisää työntövoimaa kunnes pyöriminen alkaa hieman hidastua. Silloin löysätään aavistuksen verran painetta, kunnes terä jälleen pyörii nopeasti. Mikäli sahatessa terän pyöriminen alkaa hidastua (ääni muuttuu), höllätään vain hieman painetta. Jos terä samalla liikahtaa sivusuuntaan, olet erehtynyt vääntämään kiveä ja/tai siirtämään peukaloita. Kun liuska on kivestä irronnut, niin on vielä muistettava siirrellä kiveä terää vasten painettuna ja terän ohi edestakaisin niin, että monasti jäävä jättölohkeama varmasti hioutuu pois.

SAHATUN SIIVUN KÄSITTELY

 

KUVA 4 Siivun alkukäsittely

Nyt voi valitun taulusivun vastakkaiselle puolelle piirtää korutyön pohjan muodon. Se tehdään joko käsin tai sapluunaa käyttäen (saatavissa esim. taidetarvikeliikkeistä). Liuskaan on hyvä lisätä myös sahausmerkit, jotta ei sahattaisi liian lähelle pohjakuviota. Pohjaviiva voi silloin jatkotyöskentelyssä kadota.

HIONNAN APUVIIVAT

Kun ylimääräiset palat on sahattu pois, muotoillaan irtisahattu koruaihio pohjakuvion mukaiseksi. Nyt voi koruaihioon piirtää hiomisen apuviivat. Koruaihion taulupuolelle merkitään tussikynällä keskipiste ja sen kautta piirretään noin 90 asteen kulmassa apuviivat, joita jatkossa käytetään apuna muotoilussa. Suurempien kivien hionnassa voi tarvittaessa vielä lisätä apuviivojen määrää. Tussijäljet imeytyvät jonkin verran marmorin sisään, joten ne vaativat hieman ylimääräistä hiontaa.

KUVA 5 Hionnan apuviivat

 

KUVA 6 Apuviivat

 

Reunaviivan voi piirtää joko hopeaistutuksen rajausta varten tai hionnan apuviivaksi. Aseta aihio pöydälle ja tussikynä sen viereen. Piirrä reunaviiva pyörittämällä aihiota tussikynän kärkeä vasten. Viivatason nostamiseksi käytä kynän alla apuna vaikkapa pelikortteja. Reunaviivan vuorostaan saa piirrettyä alemmaksi latomalle pelikortteja kiven alle.

Lopuksi kiinnitetään aihio esim. liimadopsiin. Dopsina voi käyttää SJHY:n jäsenmyynnissä olevaa liimadopsia. Levitä ruuviin vain ohut liimarengas (LocTite SuperGlue Precision). Liika liima ei tartuta ruuvia kiveen. Aseta ruuvi kiveen heti suoraan oikealle paikalleen. Ruuvi on viidessä sekunnissa lujasti kiinni kivessä.

KORUN MUOTOILU

Korukiven tauluosan muotoilussa on käytettävissä kaksi tapaa:

* muotoilu heiluttamalla kiveä ulkokulmasta alkaen tahkoa tai nauhaa vasten edestakaisin.

* muotoilu pyörittämällä kiveä tahkoa tai nauhaa vasten ulkokulmasta alkaen.

Jälkimmäisellä tavalla  on isommissa kivissä helpompi hallita muotoa. Silloin tauluosassa sekä reunaosassa näkyy hionnan reunakulma. Kaiken aikaa tauluosan pienenevä muoto täytyy säilyä ja reunan tulee olla jatkuvasti tasaisen. Heiluttamalla työstämistä kannattaa käyttää pinnan tasoittamiseen varsinkin työn loppuvaiheessa.
Muotoilun apuna ovat tauluun piirretyt apuviivat. Hups – kuten kuvan apuviivoista huomaa, alkaa taulu muotoutua vinoksi. Suoraan päältä katsoen voi ongelman havaita myös hionnan kulmasta. Onneksi ongelma voidaan tässä vaiheessa vielä korjata.

KUVA 7 Muotoilun apuviivat

MUODON TARKISTAMINEN

Sen näkeminen kaartuvatko cabochonin molemmat olkapäät samanmuotoisina, on monilla vaikeaa nähdä. Siinä voidaan käyttää apuna ovaalimuodon sapluunaa. Sitä ei kuitenkaan ole pakko sahata halki kuten kikan keksiä Paul Meriluoto – useiden hiontakilpailujen menestyjä – on tehnyt. Tarkistaminen voidaan tehdä myös ehjän sapluunan kanssa. Kuvassa  7 näyttää olevan kaikki hyvin, cabochon nyt sattuu vain olemaan melkein sapluunan muotoinen – aavistuksen litteämpi. Muoto voi kuitenkin olla hyvinkin erilainen ja silti sapluuna auttaa muodon arvioinnissa. Sapluunoita on saatavissa hyvin varustetuissa askarteluliikkeissä.

Pohjan muodon tarkistaminen sujuu vastaavanlaisesti sapluunaa vasten tarkastaen..

 

KUVA 8 Muodon tarkistaminen

MERKKAUS

Mustaamalla kevyesti teippipalanen huopakynällä, antamalla jäljen hieman kuivua ja hieromalla kiveä sitä vasten, nähdään minkälaiseen tulokseen hionnalla ollaan päästy. Kun tarkastelee kiveä ympyräsapluunaa vasten suoraan ja poikittain, näkyy onko muoto säilynyt. Kovalla tahkolla (mesh 120) hiotessa on pinnassa päädytty pienten viistepintojen verkkoon – nopeasti pyörivä tahko ehtii tehdä pienen tasaisen pinnan ennen kuin käsi ehtii kiveä pyöräyttää – ensi kosketus on piste, joka hioutuu viisteeksi. Mitä karkeampi tahko on, sitä suurempi on viiste. Hionnan jälki on myös riippuvainen laikan kierrosnopeudesta ja kiven kovuudesta. Yritys näiden viistejälkien poistamiseen samalla tahkolla aiheuttaa vain samat viisteet eri paikkaan ja kiven pienenemisen. Varsinkin marmoria työstettäessä tämän huomaa nopeasti. Verkkokuvio on kuitenkin tasainen, joten tästä on hyvä hienommalla nauhalla jatkaa.

KUVA 9 Merkkaaminen

Mikäli verkkojälki on epätasainen, näyttää tussimerkattu pinta, mistä kohdasta on hiontaa korjattava. Harjanteet poistetaan helpoiten harjannetta vasten heiluttamalla. Iso valkoinen viistetasanne puolestaan poistetaan ympärysreunoja pitkin pyörittämällä. Tällöin taulun pinta saattaa myös vinoutua, mikä pitää sitten vielä korjata. Korjauksen tuloksen voi sitten tarkistaa uudella merkkauksella. Umpimähkäinen pyörittely tuottaa usein sattumanvaraisen tuloksen, kiven pienenemisen ja turhan ajanhukan.

Kun timanttinauhakoneella mesh 400 jatketaan hiontaa parin minuutin ajan, näkyy selvästi että viisteiden syntyminen tällä karkeudella (hienoudella) estyy ja pinta alkaa tasoittua.

KUVA 10 Timanttinauhakone ja mesh 400 nauhakoneella hiottu

Vertailun vuoksi on kuvan 9 näköistä kiveä hiottu hiomomme solumuovipohjaisessa ja kumikalvopäällysteisessä vaakalaikassa 180 meshin karborundumjauheella.Kivessä voi kahden minuutin hionnan jälkeen enää vain heikosti nähdä entisiä viistepintoja.

 

KUVA 11 (kumikalvolaikan rakentamisohjeet on kuvattu KIVI 3/2009)

KUMIPINTAINEN LAIKKA

Kumipintaista laikkaa on osattava käyttää oikein. Hionta suoritetaan siten, että kun oikealla kädellä pyöritetään dopsiin kiinnitettyä kiveä, lisätään vasemmalla kädellä samaan aikaan hionta-aineseosta. Seoksen pitää olla sen verran sakeaa, ettei se heti karkaa laikasta pois. Laihalla seoksella kumipinta tarraa kiveen kiinni.

KUVA 12 Solumuovi-kumikalvo

Solumuovi/kumilaikka hioo voimakkaimmin kiven kohollaan olevia pintoja. Koska pehmeä solumuovi antaa myöden, suurentaa se myös työstävää pintaa ja lyhentää hionta-aikaa.

HIONTAVÄLINEIDEN KÄYTTÖTAVAN VERTAILU

Mikä laikka tai tahko soveltuisi sitten parhaiten pienen korkeaolkaisen cabochon-kiven hiontaan? SJHY:n hiomossa oikea vastaus olisi uritettu laikka eli kuvan 12 vaihtoehto 3 tai solumuovi/kumikalvo-laikka.

KUVA 13 Hiontavertailu

Helppoa pyöröhiontaa!

Jukka Voijola